Jouluaskarteluja

No on täällä päässä jo jouluaskarreltukin. Joulukortteja tein vaikka osa jäi osoitteen puutteessa lähettämättä. Piti myös kokeilla tuollaisia paperisia joulupalloja ja kyllähän nekin onnistui. En nyt tiedä onko ne erityisen kauniita, mutta siitä viis. Tiimarista löytyi vielä muutamia arkkeja helmiäispapereita, joten palloissa on vähän juhlan tuntua.

Joensuun taitokorttelista Taitoshopista löytyi ohje virkatuille lumihiutaleille. Lankana oli huovutuslankaa, joka pesukoneessa pyöräyttämällä sai pörröisen pehmoisen ilmeen. Näitä väsäilin sormet kipeänä jo itsenäisyyspäivänä ja nyt ne on vihdoin valmiina. Tarvitaan vain ripustusnarut ja niihin lasihelmet, niin on joulukuusi täynnä uusia koristeita.

Tämä näpertely on niin hauskaa, jospa sitä muistaisi harrastaa muulloinkin kuin jouluna.

Talvipäiväntasauksen kunniaksi kesämuistoja

Vuoden lyhyimpänä päivänä voi palata kuukausia taaksepäin viime kesän lämpimiin päiviin. Ei enää montaa kuukautta, niin valo alkaa taas voittaa! Jospa saataisiin pian pysyvämpää lunta, niin ei tämä pimeyskään tuntuisi niin raskaalta.

Mutta tässä vielä muutama kuva loppukesältä, kun pihalta löytyi pieni sammakko, lennätettiin kauko-ohjattavaa helikopteria (viime joulun joululahja) pellolla ja nautittiin aikaisen sadon ensimmäisistä mehukkaista omenoista.

Marraskuisen valon perässä työpaikalla

Joululoma lähestyy. Ihanaa! Töissä verkkoyhteydet ja sähköt pätkii, mutta viimeinen rutistus on vielä tehtävä.  Tällä kertaa työn alla ovat uudet verkkosivut. Taitaa loppuvuosi olla aina verkkosivu-uudistusten aikaa. Viime vuonna oli sama asia pöydällä edellisessä työpaikassa.

Pimeästä syksystä huolimatta marraskuussa paistoi parina päivänä aurinko. Ehdin yhtenä aurinkoisena päivänä kameran kanssa työpaikan pihalle, ennen kuin aurinko hiipui horisonttiin. Tässä siis muutama kuva työpaikalta. Yläkuvassa rantasauna, alempana itse päärakennus.

Järvi oli jähmeänä jäästä ja aallot jo valmiina hyytymään. Ne olivat tehneet rantaan suomuja, joita aallot painoivat rantaan. Laiturin rappuset olivat saaneet kirkkaan kiiltävän jääpeitteen. Avantouintisuunnitelmat ovat elo-syyskuun jälkeen jääneet. Tuonne hyytävään veteen ei tekisi mieli mennä. Vähintään pitäisi olla villasukat, lapaset, pipo ja tietysti sauna odottamassa. En tiedä tohtisinko sittenkään.

Ehdimpä!

Aamuvaloa kylppärissä

Tosiaankin. Tarton Toomemäki on komeillut tuossa ensimmäisenä postauksena jo liian kauan. Sain siitä jo kommenttia ystävältä, joten nyt vipinää kinttuihin ja uusia juttuja kehiin! Tässä välissä on ehditty käydä jo Pariisissakin ja nyt ollaan jo jouluaskareissa. Palataan niihin kuitenkin myöhemmin ja kurkataan tällä kertaa meidän kylppäriin. Kuvat on otettu silloin, kun valoa vielä oli. Nyt niin valoissa kylpyhuoneessa on yhtä pimeää kuin kaikkialla muuallakin.

Kylpyhuoneen remontti meillä tehtiin viimeisenä. Oltiin pitkään jopa ilman lavuaaria, kun ei meinnannut sopivaa löytyä. Pieneen tilaan sen piti olla tarpeeksi iso, muttei saanut viedä kaikkea tilaa. Lisäksi säilytystilaa tarvittiin.

Pienestä koosta huolimatta kylppäriin saatiin mahtumaan kaikki oleellinen. Pesukonekin hankittiin normisyvyydeltään vähän pienempänä. Suihkuovi kääntyy näppärästi seinää vasten, joten se ei haittaa pyykkihommia. Suihkuksi valittiin iso sadevesisuihku, josta vesi tulee suoraan alaspäin. Suihkussa ei vesi siis roisku pesukoneelle.

Keittiön kaappien ja värien valitseminen kävi vielä helposti, mutta kylpyhuone tuntui erityisen vaikealta. Minkäänlaista visiota ei ollut, joten värien ja laattojen suunnittelu piti aloittaa aivan alusta. Alkuajatuksena oli jotain turkoosiin vivahtavaa laattaväriä, mutta lopulta päädyttiin valkoiseen. Isoa laattaa ja yhdellä seinällä peinempää. Aluksi pienempi laatta piti tulla ikkunaseinälle, jonne se mittausten mukaan ostettiin, mutta viime tingassa vaihdettiin vielä seinää. Onneksi laattaa oli tarpeeksi. Lattialla valittiin harmaa sävy, joka ensin kannettiin sisään ruskeana. Kannattaa tarkistaa laatat kaupassa, ettei tarvitse kantaa niitä edes takaisin kolmanteen kerrokseen värivirheen takia.

Värit ovat onnistuneet, vaikka valkoinen ja harmaa olivat kompromisseja. Muita väripäätöksiä kun ei saatu määräajassa tehtyä. Lopulta väriähän saa lisättyä pyyhkeillä ja matolla tarpeen mukaan. Ja onhan niitä shampoo- ja muita pulloja myös monenvärisinä.

Parasta kylppärissä on varmasti valo (tai muisto siitä) ja ikkunan takana oleva koivu. Siitä voi seurata vuodenaikoja ja lähipuiston lintu- ja oravavieraita. Aamuauringon lämmittäessä hampaidenpesukin tuntuu juhlalta. Sitä odotellessa:)

Syyslomamuistoja Tartton Toomemäeltä

Viime vuonna syyslomalla matkasimme Tarttoon. Ensin laivalla Tallinnaan ja siitä bussilla perille asti. Muistan sään olleen kirpakka ja aurinkoinen. Talvi teki tuloaan jo eteläiseen Viroonkin.

Löysin kuvatiedostosta kuvia Tartton Toomemäellä sijaitsevasta tuomiokirkon raunioista. Katedraalilta tuo melkein näyttää. Toomemäki on mielestäni yksi Tartton parhaita paikkoja. Sellainen ihana vehreä puisto, josta löytyy tällaisiakin historiallia jäännöksiä.

Tartton tuomiokirkkoa on aloitettu rakentamaan jo 1200-luvulla. 1600-luvulla se vaurioitui tulipalossa. Kesäisin kirkon torneihin pääsee kiipeämään näköalapaikoille. Kesällä raunioilla järjestetään kuulema myös konsertteja ja teatteriesityksiä. Me ihailimme vain korkeita seiniä ja kaarevia holvikaaria.

Tarttossa yövyimme hotelli Antoniuksessa, joka sijaitsi yliopistoa vastapäätä. Se oli oikein viihtyisä ja mukava hotelli. Huoneet oli sisustettu vanhan rakennuksen tyyliä kunnioittaen, ja seiniä ja kattoa koristivat vanhat hirret. Illalla kävimme hotellin ravintolassa syömässä. Hyvää oli, vaikka ehkä vähän liian fiiniä meidän makuun. Aamupalasta olen tainnut mainita aikaisemmin täällä.

Ensi viikolla olisi vuorossa meidän syysloma. Tälläkin kertaa matkaamme vanhaan eurooppalaiseen kaupunkiin. Siitä myöhemmin lisää!

Portfoliotehdas olohuoneen lattialla

Käsityötiede, the final frontier. Olen tainnut täälläkin mainita opiskelevani taas kerran. Aloitan aina opiskelut, kun olen todennäköisesti jäämässä työttömäksi. Näin ollen ei tekemisen puutetta ole ollut, koska töitäkin on tähän asti aina löytynyt. Opiskelen siis töiden ohella. Nämä käsityötieteen opinnot ovat olleet viikonloppuopintoja, ja suoritan niitä Itä-Suomen avoimessa yliopistossa.

Viime aikoina olen kuumeisesti tehnyt portfolioita. Mukavahan näitä on tehdä, paitsi kun deadlinet paukkuivat kuumeilun takia. Onneksi opettajat ovat ihmisiä ja ymmärtävät sitkeät taudit ynnä muut aikuisten huolet. Portfoliotehdas on perustettu olohuoneen lattialle, jossa sitä pystyi näpertämään aina sohvalla makailun ja lepäilyn välissä. Tällä viikolla olen kyykkinyt lattialla töiden jälkeen.

Perjantaiksi pitäisi olla kolme portfoliota valmiina. Kuulostaa aika työläältä ja onkin, mutta on se myös hauskaa. Verrattuna esimerkiksi esseiden kirjoittamiseen. Kyllä näiden portfolioidenkin kanssa tuskastuu. Kun päässä on tietynlainen mielikuva ja kiireessä oikoo vähän mutkia, saattaa lopputulos ollakin aivan muuta. Toivottavasti kuitenkin omaa silmää (edes vähän) miellyttävää. Onneksi vielä on kaikki mennyt suunnitelmien mukaan. Mitä nyt nitojalla iskin peukaloon, mutta ei sekään (pitkään) menoa haitannut.

Käsityötieteen opiskelu on ollut mukavaa. Olen tehnyt tätä ihan omaksi huviksi, vaikka ainahan opiskelusta on hyötyä. Ihanaa, kun pääsee oikeasti harrastamaan ja tekemään käsillä. Meidän ryhmäkin on ihan huippu ja täynnä aivan ihania ihmisiä. Viikonloppukurssit hujahtavat ohi hetkessä, kun tehdään ja nauretaan yhdessä.

Perjantaina alkaa taas uusi kurssi. Tällä kertaa aiheena on kirjonta. Aika jännää. Minun on pitänyt aloittaa kirjontahommia jo vaikka kuinka monta kertaa. Nyt niihin pääsee käsiksi oikein opettajan opissa. Jee!

Esittelyssä meidän Nordli sänky

Remontin jälkeen me nukuttiin tosi pitkään lattialla pelkkien patjojen päällä. Ensin nukuttiin nykyisessä työhuoneessa, jotta saatiin muualla asunnossa paikkoja valmiiksi. Tyhjässä huoneistossa kaikui, joten pienempi työhuone oli senkin vuoksi parempi ratkaisu. Kun saatiin tavaroita pakoilleen, siirryttiin makuuhuoneen lattialle. Patjat hankimme heti ensitöikseen Iskusta. Keittiön mukana saatu lahjakortti helpotti kaupan valitsemisessa.

Sänky löytyi lopulta Ikeasta, kun siellä valikoima uudistui. Malliltaan se on valkoinen Nordli. Kokoaminen kävi näppärästi ja tyytyväisiä ollaan oltu jo pitkän aikaa. Mukava se on nukkua vähän korkeammalla kuin lattianpinnassa.

Silti vielä jotkut sukulaiset kyselevät, että vieläkö te nukutte lattialla? No ei enää.
Nyt jatkokysymyksenä on, että joko ootte saaneet sen peilin seinälle? No ei olla saatu ei.

ps. Nuo lakanat löytyivät taas kerran yhdestä Marimekon alennusmyynnistä. Aivan ihanan rapsakat ja sopivat hyvin varsinkin kuumiin kesäöihin. Miksei myös viilentämään kuumeista päätä.

Sairastajan pohdisteluja sohvannurkasta

Taas sitä sairastetaan, ja nyt flunssailu ja kuumeilu on kestänyt jo toista viikkoa. Turhauttaa jo tuossa sohvannurkassa makoilu. Onneksi tänään on aurinko paistanut armottomasti ja lämmittänyt kuumeisen mieltä. Ruskasta voi nauttia myös sisältä käsin pihakoivujen keltaista loistoa ikkunan kautta ihaillen. Mutta miten muuten toipilaana voi aikaansa kuluttaa, kun pitää "vain lepäillä"?

Olen muun muassa leiponut. Sitä ei varmaankaan lasketa lepäilyksi, muttei se hirmuista uurastustakaan ollut yleiskoneen avustuksella. Telkkaria on tullut katsottua. Idols, Suomi leipoo ja Gordon Ramsayn monenmoiset ohjelmat ovat jo tuttuja. Digiboxilta on kaivettu esiin kaikki Flight of the Concordsit ja opiskeltu siilin käyttäytymistä. Nyt siis tiedän miltä näyttävät siilin ulosteet ja kuinka paljon erilaisia syöpäläisiä tuosta söpöstä pikku eläimestä löytyy.

Olen myös opetellut Joensuun ruutukaava-alueen kaikki tiet. Osaan luetella ne etelästä pohjoiseen ja lännestä itään, ja tietysti toisin päin. Olen selannut Facebookia ja lukenut kaikenmaailman kommenttiketjut Sinistä ja Greenpeacesta, löytänyt satokausikalenterin ja tutustunut Miley Cyruksen kohuvideoon. Käsityötieteen portfolioita on tullut väännettyä ja syyslomareissun majoitus varattu. Eli jotain hyödyllistäkin tullut tehtyä. Niin ja parina päivänä on ollut pakko avata työsähköposti kiireisten asioiden vuoksi.

Aluksi sairastaminen tuntui jopa helpottavalta. Orastava työuupumus sai pään sekaisin ja oli pakko pysähtyä ja levätä. Toisaalta nyt kiire kasautuu toimistolla ja jään paitsi niistä mukavista suunnittelupalavereista kuumeilun vuoksi. Niin ja urheilu. Tanssituntien korvauskertoja on kertynyt varmaan jo yhden lukuvuoden verran, eikä sohvalla makaamalla kuntoa tai balettitaitoja pidetä yllä. Mutta minkäs mahdat. Lääkärin mukaan mennään mummonmetodeilla: kuumaa juomaa ja lepoa.

Voisihan sitä seuraavaksi vaikka shoppailla verkossa. Neulominen ei ole kovin rasittavaa eikä tietenkään tämä bloggailu. Postista kolahti uusi sisustuslehti, joten sitäkin voi selailla kaikessa rauhassa. Tai sitten kaivan digiboxilta Vallan linnakkeen. Se on odottanut siellä juuri tällaisia päiviä.

Vielä viimeisen kerran Kesälato!

Viikonloppuni ovat viime aikoina kuuluneet tiiviisti käsityökursseilla. Niin tämäkin viikonloppu. Siitä syystä lauantaina hakeuduimme kaupungille syömään, kun ei jaksanut itse kokkailla. Aurinko paisteli vielä lämpimästi, joten suuntasimme (ehkä) viimeistä kertaa tänä "kesänä" Kesälatoon pitsalle. Kesälato on siis terassi, joten hakeuduimme aurinkoisimpaan pöytään. Pitsa oli hyvää kuten ennenkin, mutta hiljaista oli. Taisimme jopa hetken olla ainoita asiakkaita. 

Viime postauksen jälkeen puursin vielä muutaman viikon töissä. Sain tehtyä elämäni ensimmäisen esitteen, joka meni viimeisenä työpäivänä painoon. Hieno siitä tuli! Kolmen viikon kesälomalla matkasimme Helsinkiin ja Tallinnaan, nautimme Punavuoresta ja Kartanonkoskesta, ja lopuksi majoituimme mökin aittaan. Ja kesähän jatkui loman loppumisesta huolimatta. Uinut olen urakalla ja vielä viime viikkoina olen käynyt työpaikalla lounastauoilla järvessä pulahtamassa (paitsi tällä viikolla en ole "ehtinyt").

Viime päivinä olen kiinnittänyt enemmän huomiota ruskaan, joka hiipii puiden latvoihin. Pihamaa on jo keltaisten lehtien täplittämä.

Mutta niin sitä vain syötiin ulkona! Ymmärtääkseni Kesälato on auki vielä syyskuun loppuun saakka jos sää sallii. Aukioloajat ovat vain kutistuneet kahteen päivään viikossa. Aikansa kutakin.

Tuliaisten tarpeessa

Viimeksi postattu huhtikuussa! Hullua! Tämä blogitauko on venynyt kyllä liian pitkäksi. Liekö täällä on ketään enää lukemassakaan? Huhuu?!

Aloitin uudessa hommassa maaliskuussa ja pääsin kiinni hommiin huhtikuussa. Siitä asti olenkin tehnyt töitä niskalimassa. Oppinut uutta, stressannut ja nauttinut maisemista matkan varrella. Olen tainnut vähän tykästyä tähän työhön. Ainakin tykkään työpaikastani, sen ilmapiiristä, työkavereista ja ympäristöstä. Mutta olisi nämä työkiireet voineet jo hellittää! Kalenteri on vieläkin täynnä tekemättömiä hommia. Toukokuu oli ehkä kiireisin työkuukausi ikinä. Lisäksi oli tanssiopiston balettiesitykset ekstratreeneineen ja aloitinhan minä käsityötieteenkin opiskelut. Olisin voinut päästää itseni helpommallakin.

Talo on hiljentynyt kesäksi ja vain muutama työkaveri enää hikoilee toimistolla. Minä jään tänne ensi viikolla yksin, kun viimeisetkin kirmaavat lomalaitumille. Onneksi sain kurottua kasaan kolme viikkoa lomaa, joten en minäkään ilman jää. Olemme miettineet minne sitä lomalla lähtisi. Johonkin reissuun on päästävä, mutta minne. Viime kesäinen Barcelonan matka oli loistava, joten samanlaista ranta- ja kaupunkiloman yhdistelmää haemme. Päätettiin kuitenkin, että ei stressata. Kyllä se päätös tulee viimeistään lentokentällä.

Tuliaisostoksille olisi siis päästävä. Kuvassa japanilainen tuliainen Barcelonasta.

Kirjamökki

Mies ryhtyi syksyllä harrastamaan puutöitä kansalaisopistolla. Ensimmäiselle tunnille tarvittiin jotain tekemistä ja muistin törmänneeni tähän. Meilläkin on nyt muutama kirjamökki, jotka saavat keskeneräisen lukuelämyksen katokseen. Hyvä kirjamerkki ainakin sängyn vieressä.

Hyvää lukuviikkoa kaikille!

Sunnuntaiunelmia

Täällä pitkästä aikaa. Aamu on aloitettu limevedellä ja Justin Timberlaken uusimman albumin (koe)kuuntelulla. Ja lukemalla päivän lehtiä, joista on kummunnut suuriakin ajatuksia.

Tämän päivän Karjalaisessa oli juttu Satu Rämöstä, joka on perustanut Reykjavikiin Suomi-muotoilua myyvän pienen putiikin. Jutussa kerrottiin kuinka Islantiin iski lama viisi vuotta sitten, jolloin Rämö muutti maahan, ja kuinka islantilaisten tapana on tehdä töitä sata lasissa eikä toimettomiksi jääty lama-aikanakaan.

Tämä maailman talouden kriisi ja lama varmasti vaikuttavat meihin jokaiseen jollain tavalla ja uskon, että yksilönä jokainen kokee myös oman lamansa. Niin ainakin minä. Vaikka lama on sanana mielestäni negatiivinen, näen sen nyt omana positiivisena kehityksenä. Minuun (ja moneen muuhunkin) lama on vaikuttanut arvojen muuttumisena. Olen saanut pysähtyä ja miettiä asioita pohjamutia myöten. Toisaalta prosessi on vielä kesken ja voin vasta vuosien päästä sanoa miten se on minua oikeasti muuttanut.

Mutta niistä arvoista. Oma onnellisuus tuntuu tärkeämmältä kuin palkkapäivänä näkyvä summa tilillä. Vaikka täytyy myöntää, että olen myös pelännyt sitäkin päivää, kun en voi maksaa laskujani. Toisaalta haluan myös tehdä merkityksellistä työtä. Uudessa työssäni en vielä näe niin suuria merkityksiä kuin edellisessä, ja se välillä vaivaa. Koen kuitenkin kehittäväni itseäni ja ehkä siten olen lähempänä unelmaani. Vaikken tasan tarkkaan tiedä mikä se on.

Meidän talouteen on tämän blogitauon aikana syntynyt yritys. Työhuoneemme on siis muuttunut oikeasti työhuoneeksi ja toimistoksi. Oman-itsensä-herra tuskailee työnsä takia päivittäin, mutta luo myös asioita, joita haluaa luoda.

Tuttavamme tuskaili eilen miten hän uskaltaisi ryhtyä yrittäjäksi. Me taas näimme hänellä valmiin tuotteen ja brändin, joka varmasti menestyisi. Ehkä muutama vuosi sitten en olisi yhtä helposti sanomassa kyllä, mutta nyt askel tuntuisi paljon helpommalta. Joskin minä en ole tässä rupeamassa yrittäjäksi, joten helppohan se on minun täällä askeleita ottaa.

Vaikka työ on edelleenkin tärkeää jo rehellisesti toimeentulon takia, pitää sen olla myös mielekästä. Ja unelmia täytyy olla. Ja niitä pitää pystyä toteuttamaan. Tai antaa itselleen lupa toteuttaa niitä.

Sellaisia unelmia kuin Suomi-kauppa Reykjavikissa. Tai oma käsityöyritys.

Oi ihana Barcelona

Oi. Katsottiin juuri tallenteelta Woody Allenin Vicky Cristina Barcelona. Olen nähnyt sen ennenkin ihan elokuvateatterissa, mutta nyt sen maisemat tuntuivat entistä tutummilta. Katukuva oli tallentunut näkökenttääni viime Barcelonan visiitillä, joka tehtiin kesäkuussa. Tätä ennen olen käynyt kaupungissa kaksi kertaa, ja tuskin tämä kolmas vierailu tulee olemaan viimeinen kerta. Niin paljon nähtävää pitää se kaupunki ja sen lähiympäristö sisällään.

Tässäpä muutama kuva hotellilta. Satuttiin valitsemaan ihan hyvä hotelli nimeltään The Praktik, joka oli siisti ja sijaitsi rauhallisessa Eixamplen-kaupunginosassa. Hyvin yksinkertaiset huoneet eikä aamupalaa, mutta ostimme aamupalalipukkeita läheiseen kahvilaan. Takapihan yllä lentelivät pääskyt ja lattiat oli kaakeloitu katalonialaiseen tyyliin. Ilmastointikin tuli tarpeeseen.

Oi Barcelona!

Kuivien käsien pelastus

Nyt asiasta kukkaruukkuun (sisältää tuotesijoittelua).

Talvella käsieni iho kuivuu. Käsien peseminen ja töissä paperien plärääminen saavat kämmenselät hilseilemään. Alkutalvesta kädet tuntuivat raastiraudoilta ja ohuempaa paitaa pukiessa kangas tarttui kiinni karheisiin rystysiini. Älytöntä!

Sittenpä muistin viime talven tuttavuuden eli L'Occitanen tuotteet. Marketista ostettu käsisaippua sai lentää kaarella roskiin ja esille kaivettiin L'Occitanen käsisaippua. Ja heti alkoivat kädet parantua! Käsisaippua ja käsirasva ovat nyt siis luottotarvikkeeni kuiville käsille. Käsirasvasta löytyy myös matkakoko, joten sitä voi kantaa koko ajan mukana.

Tänä talvena tutustuin myös nestemäiseen saippuaan sekä suolakuorintaan. Kuorinnan jälkeen kädet ovat kuin uudet ja karheus on tipotiessään. Ihan loistotuote, pakko suositella kaikille. Käsiä kuoritaan suolalla minuutin verran, jonka jälkeen ne tuntuvat pehmeiltä ja kuivuus on tipotiessään eikä rasvaakaan enää tarvitse.

Nyt kun kädet on hoidettu  nousee ongelmaksi kasvojen iho. Tänä talvena se onollut  kuivempi kuin koskaan ja poskille on noussut atooppista ihottumaa. L'Occitanen nerokkuus ei kuitenkaan yllä mielestäni käsi- (ja ehkä jalka-) tuotteita pidemmälle. Olisiko teillä vinkkejä hyvistä kasvorasvoista, joista olisi apua tähän ongelmaan?

Aamuakkuna

Meillä aamut aloitetaan tällaisella näkymällä. Siis jos silmät saa auki vasta vessassa. Tuota pihakoivua on ihana seurata pitkin vuotta. Ei siinä paljon elämää näy, mitä nyt joskus pikkulintuja ja kerran taisi tikkakin käydä moikkaamassa. Mutta vuodenaikojen vaihtelua siitä on mukava seurailla ja aina se näyttää kauniilta. Jos sää on musta ja sateinen voi aina ajatella, että ei mene pitkään niin se alkaa jo vihertää ja puskea hiirenkorvia. Nyt se näyttää kauniilta lumivaipassaan.

Tästä tulikin mieleen, että täytyy joku kerta esitellä teille meidän kylpyhuonetta. Se on aikaisemmin vain vilahtanut täällä.

Hyvää ystävänpäivää!

Tänään on tullut huideltua kiireen keskellä pitkin kaupunkia. On pitänyt hakea todistuksia, auttaa myyjäisissä ja vaikka missä. Ehdin jopa kokata marokkolaista pataruokaa lounaaksi. Olen tutustunut ihaniin uusiin ihmisiin ja ehtinyt toivotella hyvät päivät myös muutamalle vanhallekin tutulle.

Taidankin seuraavaksi juhlistaa lomapäivää päiväunilla ja siirtyä tältä koneelta kirja kainalossa sohvannurkkaan.

Hyvää ystävänpäivää ystäväiset! Olette mielessäni useammin kuin arvaattekaan:)

Pirteää kevään odottelua

Aurinko alkaa taas hivuttautua arkeen ja paistaa yhä vaan korkeammalta kuin ennen. Sen huomaa ihan konkreettisesti työhuoneessa, kun aurinko yhtäkkiä pilkistääkin naapuritalon takaa ja häikäisee silmät. Eipä tuo haittaa. Tervetuloa vaan.

Näiden kuvien ottamisesta on jo pari viikkoa, joten aurinko paistaa varmaan jo korkeammalla. Kevättä kohti mennään korvat kohisten.

Ajatuksena oli kirjoittaa työnhakuahdistuksesta. Siitä miten turhauttaa, kun on pitkästä aikaa innostunut jostain työpaikasta, muttei kutsuta edes haastatteluun. Mutta sitten aihe unohtui, kun sain kutsun haastatteluun toiselle työpaikalle, johon minut lopulta valittiin. Nyt auringonpaistekin tuntuu entistä piristävämmältä!

Uusi työ alkaa ensi kuun alussa, joten nyt aion ottaa rennosti ja oikeasti lomailla. Jospa pääsisin eroon työpaikkailmoitusten selailusta pikku hiljaa. Siitä on näemmä tullut jo tapa. Työttömänä ehdin olla kaksi viikkoa, mikä menee luonnollisesti karenssissa.

Kylläpä työuutinen piristi. Pirteää kevään odotusta sinnekin!