Kylppäriin paistaa aamuaurinko

Jatketaampa vielä lampuilla. Kylpyhuonetta en olekaan esitellyt. Se on pieni, mutta suunnittelimme sen hyvin ja siksi se etuntuu ihan tilavalta. Tietysti huonekorkeuskin auttaa asiaa.

Valaisinpaikkoja kylppärissä oli vain yksi ja aikaisemmin sitä asemaa oli ajanut peilikaappi. Emme kuitenkaan halunneet kylpyhuoneeseen peilikaappia vaan pelkän ison peilin. Tarjolla olevat irtovalaisimet eivät kuitenkaan olleet meidän mieleen. Onneksi löytyi valaisin, joka on oikeastaan peili.

Edellisessä vuokra-asunnossa meillä oli kylppärissä vain sellainen vanha pallovalaisin, jonka valossa ei nähnyt talviaikaan mitään. Nykyisen peilin reunoilla olevat loisteputket ovat onneksi tarpeeksi kirkkaat. Huoneessa on myös ikkuna, joka auttaa kummasti (varsinkin näin valoisana vuodenaikana).

Hiljaiseloa

Anteeksi pitkä hiljaiselo. Parannuin flunssasta, ilmat lämpenivät ja kesä vei mennessään. No nyt kylmä sää on jo palauttanut maanpinnalle. On tässä ehtinyt tapahtuakin. Ohessa puhelimen kuvasatoa viime viikolta Kuopiosta. Siellä vierailin työasioissa virkistäytymässä. Hienot oli näkymät Puijolta.

Oikeaa kameraakin on tullut käytettyä. Jospa nyt sadesäällä ehtisi istahtaa alas ja purkaa kuvat koneelle.

Lamppusarja osa IV

Valaisimien valinnassa suurimman haasteen tuotti yllättäen olohuone, jossa on paikka kahdelle valaisimelle. Päädyimme lopulta tanskalaisiin Caravaggio-valaisimiin. Ne hankittiin ensin vaalean harmaina, mutta väri oli liian lähellä sohvan väriä ja lamput tuntuivat häviävän huoneeseen. Astetta tummempi vaihtoehto kävi kuin nakutettu. Kangaspäällysteistä johtoa jäi yli reilusti ja se laitettiin talteen. Tiedä vaikka tulevaisuudessa haluisi ripustaa lamput alemmas esimerkiksi ruokapöydän päälle.

Lamppusarja jatkuu

 
Katseemme on tällä kertaa suunnattu työhuoneen kattoon. Viime juhannuksen vietimme sateisessa Antwerpenissä ja sieltä tuliaisiksi tarttui mukaan tämä valaisin. Lamppu siihen löytyi myöhemmin Ikeasta. Johtoa on metrikaupalla, joten sitä voisi viritellä pitkin ja poikin huonetta. Kattoon voisi asentaa koukkuja pitämään sitä kiinni. Päätimme kuitenkin olla poraamatta kattoon ylimääräisiä reikiä, joten johto saa nyt olla kerittynä rullalle. Saattaa olla väliaikainen ratkaisu tai sitten ei.

Maailman valokuvauspäivä tunti tunnilta

Eilen vietettiin maailman ensimmäistä valokuvauspäivää. Koska itse kökin kotosalla yhä jatkuvan flunssani kourissa, oli minulla aikaa osallistua päivään ottamalla vähän enemmän kuvia.

Muutamissa blogeissa olen törmännyt valokuvapäiväkirjaan eli päivää on taltioitu tunneittain kameralla. Esimerkiksi Niotillfem-blogissa tällaista "kuva tunnissa"-kerrontaa on käytetty monesti. Koitimpa sitä minäkin valovakuvauspäivän kunniaksi. Flunssan vuoksi suunnitelmissa oli paljon lepäilyä, joten kovin aktiivinen päivä ei ollut.

08.00 Herään. Kiinanruusu kukkiin komeasti makuuhuoneen ikkunalaudalla.

 09.00 Luen suunnistusuutisia päivän Karjalaisesta ja kaipaan urheilua. Flunssaan auttaa hunajavesi.

 10.00 Tiskaan astioita. Viimeisenä teekannut.

11.00 Keltainen neilikka on jäänyt yksin vaasiin. Täytyy käydä ostamassa lisää kukkia seuraksi.

 12.00 Pyykit on pesty ja ripustelen lakanoita kuivumaan ympäri huushollia.

 13.00 Käyn syömässä ja kotimatkalla haen kaupasta neilikoita ja tarpeita illan kokkailua varten.

 14.00 Kauppareissulta lähti mukaan myös MeNaisten Sport-lehti, josta löytyy juokseva ystäväni.

 15.00 Lueskelu ja lepäily johtaa parin tunnin päiväuniin.

 17.00 - 19.00 Poikaystävä tulee töistä ja kokkaillaan ryppyperunoita ja mojo-kastiketta. 

Onnistuvat molemmat loistavasti. Kastiketta jää aika paljon yli.

20.00 Astianpesukone töissä (huomaa punainen valopilkku lattiassa).

Ankara by day and night

Vuosi sitten tähän aikaan suuntasin Turkin Ankaraan. Kyseessä oli työreissu ja suurin osa matkasta vietettiin kokoushuoneissa sisätiloissa. Mutta pääsi siinä sivussa kurkistamaan myös kaupunkia.

Ankara yllätti minut positiivisesti. Ihmiset olivat lämpimän vastaanottavaisia, eikä Turkille yleistä kaupustelukulttuuria näkynyt lainkaan. Taisimme olla (melkein) ainoita turisteja katukuvassa, koska Ankara on oikeastaan hallintokaupunki ja täynnä suurlähetystöjä ja virkamiehiä. Lentokentälle saavuttaessa ilmassa tuoksui kuitenkin aasin lanta.

Kesäperspektiivi

Kesä.

Tänään kävin ensi kertaa tänä keväänä istumassa parvekkeella. Kietouduin pipoon, paksuun takkiin ja villasukkiin, jottei kylmä vaan yllätä. Ryystin vielä kuumaa juomaa päälle. Flunssaisena ei kato uskalla riskeerata.

Kuumahan siellä tietenkin tuli. Ja alkoi aivastuttamaan. Pihakoivujen syytä. Siitä huolimatta nautin (nuhaisesta) olostani. Aurinko lämmitti. Kyllä se kesä sieltä alkaa jo tulla. Parvekettakin voisi jo laittaa.

Hyvää äitienpäivää!

Keittiössä kirkastuu

Katse kattoon -sarja jatkuu keittiön valaisimella. Hankimme sen aikoja sitten Ikeasta, mutta sille ei meinannut löytyä paikkaa valmiissa kodissa. Vasta kun saimme muiden huoneiden valaisimet valittua, pääsi se komistamaan keittiötä. Se onkin ihan keittiövalaisimen näköinen. Lampuksi valittiin aika valkoinen valo. Keittiössä saakin olla kirkasta, että näkee touhuta (ja syödä).

Reilistä väsyneet jalat

Pari vuotta sitten käytiin elokuussa reilaamassa. Matkustettiin junalla Tukholmasta Dubrovnikiin asti. Nyt tekisi mieli taas päästä reissuun. Reilaamistakin voisi taas kokeilla, mutta ehkä vähän pienemmässä mittakaavassa.

Tukholman aamussa.

Kööpenhaminasta löytyi jännä lattia.

Münchenissä prinsessapalatsin pihalla.

Ljubljanassa pyöräretkellä piti vilvoitella varpaita suihkulähteessä.

Dubrovnikin kuluneilla kaduilla.

Katse kattoon

Eteisen lamppu ja vappumekko.

Me elettiin monta kuukautta ilman kylpyhuoneen lavuaaria ja sänkyä ei olla löydetty vieläkään. Pitkään meillä oli vanha raksalamppu viritettynä eteisen kattoon ja olohuoneessa pelkkä hehkulamppu. Valaisimien valitseminen osoittautuikin aika vaikeaksi. Mutta niiden osalta ollaan jo edetty eteenpäin.

Finnish Design Shopilla oli alennus ja tilattiin valaisimet olohuoneeseen ja makuuhuoneeseen. Saatiin myös kauan sitten Ikeasta hankittu kattolamppu viritettyä keittiöön. Eteinen sai tyytyä vanhaan Anttilasta ostettuun lamppuun, jolle ostettiin seuraksi toinen samanlainen. Ne sopivatkin hyvin eteiseen.

Töissä konehuoneessa

Meidän asunnossa on kolme huonetta ja keittiö. Makuuhuoneen ja olohuoneen lisäksi käytämme yhtä huonetta työhuoneena. Aluksi työhuone kuulosti minusta sanana vähän pahalta. En halua tuoda töitä kotiin, joten miksi meillä pitäisi olla vielä huonekkin siitä muistuttamassa. Voisiko huonetta kutsua jollain toisella nimellä? Pääasiassa huoneessa on työpöytä, tietokone ja minun ompelukone. Paljon siis koneita. Mutta konehuone ei taida olla yhtään sen parempi nimeksi. Huoneeseen pitäisi hankkia vuodesohva vieraita varten, jolloin huone voisi toimia myös vierashuoneena.

Työhuone on tainnut vakiintua huoneen nimeksi, eikä nimi tunnu niin ahdistavalta kuin aluksi ajattelin. Nimiähän nämä vain ovat. Onneksi niitä ei (aina) tarvitse analysoida niin syvällisesti.

Perjantai kaksi kertaa viikossa

Mondo sävysävyyn kevätmekon kanssa.

Joku päivitteli FB-statuksessaan, että tällä viikolla on ollut kaksi maanantaita. Jos ajatellaan positiivisemmin niin tällä viikollahan on ollut kaksi perjantaita! Tynkäviikosta huolimatta perjantai maistui eilen makoisalle. Aurinko paistoi ja töiden jälkeen luin sohvalla uutta Mondoa. Poikaystävä taisi siinä sivussa keksiä uuden biisin. Voiko olla rennompaa viikonlopun aloitusta!

Viikonloppu alkaa livemusiikilla omassa olohuoneessa.