Syksyn kiireiden keskellä ehdin ostaa Riikka Pulkkisen uusimman romaanin Vieras. Sen mainos tupsahti eteeni Helsingin reissulla ja kirja piti saada heti mukaan. Pulkkisen edellinen romaani Totta oli sen verran vakuuttava tapaus, että tätä seuraajaa olenkin jo odotellut.
Säästin kirjaa syyslomalle. Suunnitelmissa oli asettua mukavasti sohvan nurkkaan keskellä päivää ja antaa tarinan viedä. Viettää kirpakkaa syyspäivää kirjan kanssa. Marimekon Reputuksesta löytyi juuri sopiva pehmustekin tätä hetkeä varten.
Noh. Aloitin kyllä kirjan, mutta se jäi pahasti kesken. Minulla on paha tapa säästellä kaikkea kivaa myöhemmäksi. Karkkipussistakin syön ensin pahat karkit ja jätän parhaat viimeiseksi. Tämä tapa on osoittautunut huonoksi, koska siinä vaiheessa kun pääsee syömään niitä hyviä karkkeja, on jo niin paha olo ettei ne maistu ollenkaan. Tälläkin kertaa avasin kirjan vasta viimeisenä lomapäivänä. Ihana kirja vei mukanaan, mutta leppoisaa aikaa kirjan lukemiseen ei ollut riittävästi. Toisaalta tein sen taas; säästin hyvää myöhemmäksi ja sain pitkitettyä nautintoa. Ehkäpä tämän kirjan kanssa ei kuitenkaan tule ähky.
Helsingin kirjamessuilta juuri palanneena kehotan (teemaan liittyen) kaikkia nauttimaan juuri siitä kirjasta, joka on odotellut lukemista yöpöydällä, mutta unohtamaan ne kirjat, joita sinun odotetaan lukevan. Mitään kirjaa ei ole pakko lukea.
Ellei se ole tenttikirja.
Ja silloinkin selailu yleensä riittää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti