Kesäkuulumisia

Tähän asti tapahtunutta: kesä tuli vihdoinkin ja 37 hellepäivän jälkeen on alkanut jo viilentyä (kuten kaikkialla Suomessa). Helteillä keskityin pääasiassa uimiseen, syömiseen ja nukkumiseen. Paremmasta ei tietoa. Olen siis oppinut olemaan tekemättä mitään. Viikko mökillä oli sitä slow lifeä parhaimmillaan. Äitin kanssa pelattiin korttia rannassa päikkäreiden välissä, ja järvessä tuli puljattua niin useasti, ettei uimakerroista pystynyt pitämään lukua.

Helteestä huolimatta valitsin tähän postaukseen näköjään pääasiassa sadekuvia.

Uimisen ohella olen tehnyt myös ompeluhommia, mutta ne sijoittuivat vähän viileämpiin päiviin. Tukholman reissulle piti saada trikoomekko ja Ilosaarirockiin hellemekko. Ne piti sitten väsätä kiireessä edellisenä päivänä (iltana), mutta onnistuivat ihan hyvin. Nyt tekisi mieli tarttua jo keskeneräisiin neuleisiin ja virkkaushommiin.

Muuten olen ollut työttömänä. Tänään otin ohjelmakseni uudistaa CV:tä. Päivittämistäkin se kaipaa, mutta varsinkin uudistusta. Alkuperäisen pohjan olen tehnyt wordillä joskus opiskeluaikoina. Mietin samalla missä minä oikeastaan olen hyvä. Jos CV:n saisi kirjoittaa arkipäivän taidoista, voisin täyttää sen seuraavilla oivalluksilla:

- olen hyvä täyttämään tiskikonetta - tetriksen pelaamisesta kai ollut hyötyä?
- olen hyvä tappamaan itikoita ja kärpäsiä - ensimmäisiä jopa yhdellä kädellä
- saan saman käden peukalon ranteeseen kiinni toisen käden avustamana
- luen hyvin karttaa uusissakin paikoissa ja suuntavaistoni on aika hyvä (joskus sekin kyllä pettää)
- tiedän aika hyvin missä miehen tavarat sijaitsee hänen niitä kysellessä
- nämä silmälasit itseasiassa pukee minua

Saisikohan näillä taidoilla jo töitä? ;)

Ompelukesä

Olen innostunut taas käsitöistä. Aina olen käsitöitä tehnyt, mutta nyt olen saanut aivan uudenlaisen innostuksen. Tekisi mieli kierrellä kauppojakin vain inspiraation etsimiseksi, ja kädet syyhyää päästä ompelukoneen tai neulepuikkojen ääreen.

Olen sellainen "heti hommiin" -ompelija. En jaksaisi tehdä protokappaleita tai suuria suunnitelmia, vaan päästä heti tekemään tuotetta. Valmistumiseen voi mennä pitempikin aika, mutta heti on päästävä hommiin. Vaikka kangasta ei riittäisi kuin napapaitaan, on se tehtävä. Aina voi ostaa lisää kangasta myöhemmin ;)

Blogin pitäminen on jäänyt. Viime talvi oli rankin aikoihin, ja siinäkin minua auttoi tämä ompeluharrastus. Kun terveys pettää ja uupuu, virtaa saa ainakin käsillä tekemisestä. Leipomiset ja ruoanlaitot ovat jääneet vähemmälle, ja talvella neuloin terapiasukkia kummitytöille. Käsitöistä saadut onnistumisen tunteet selättävät pahimmankin kaamosmasennuksen, ainakin täällä.

Kiitos teille, ketkä olette täällä aina piipahdelleet. Yritän miettiä mihin suuntaan blogejani jatkossa vien. Useasti olen avannut uuden postauksen, mutten ole saanut mitään sisältöä aikaiseksi. Innostus lakkaa blogialustalla. Pitäisikö vaihtaa ilmettä? En tiedä. Katsellaan.

Olen kuitenkin innostunut Instagramista, joten käy moikkaamassa minua siellä. Tällä hetkellä tilini on täynnä niitä perinteisiä kukkakuvia, koska kuvaan kesää talteen. Niistä kuvista ja tunnelmista saa sitten voimaa taas ensi talvena. Linkin Istatililleni löydät tuosta oikeasta sivupalkista.

Jouluaskarteluja

No on täällä päässä jo jouluaskarreltukin. Joulukortteja tein vaikka osa jäi osoitteen puutteessa lähettämättä. Piti myös kokeilla tuollaisia paperisia joulupalloja ja kyllähän nekin onnistui. En nyt tiedä onko ne erityisen kauniita, mutta siitä viis. Tiimarista löytyi vielä muutamia arkkeja helmiäispapereita, joten palloissa on vähän juhlan tuntua.

Joensuun taitokorttelista Taitoshopista löytyi ohje virkatuille lumihiutaleille. Lankana oli huovutuslankaa, joka pesukoneessa pyöräyttämällä sai pörröisen pehmoisen ilmeen. Näitä väsäilin sormet kipeänä jo itsenäisyyspäivänä ja nyt ne on vihdoin valmiina. Tarvitaan vain ripustusnarut ja niihin lasihelmet, niin on joulukuusi täynnä uusia koristeita.

Tämä näpertely on niin hauskaa, jospa sitä muistaisi harrastaa muulloinkin kuin jouluna.

Talvipäiväntasauksen kunniaksi kesämuistoja

Vuoden lyhyimpänä päivänä voi palata kuukausia taaksepäin viime kesän lämpimiin päiviin. Ei enää montaa kuukautta, niin valo alkaa taas voittaa! Jospa saataisiin pian pysyvämpää lunta, niin ei tämä pimeyskään tuntuisi niin raskaalta.

Mutta tässä vielä muutama kuva loppukesältä, kun pihalta löytyi pieni sammakko, lennätettiin kauko-ohjattavaa helikopteria (viime joulun joululahja) pellolla ja nautittiin aikaisen sadon ensimmäisistä mehukkaista omenoista.

Marraskuisen valon perässä työpaikalla

Joululoma lähestyy. Ihanaa! Töissä verkkoyhteydet ja sähköt pätkii, mutta viimeinen rutistus on vielä tehtävä.  Tällä kertaa työn alla ovat uudet verkkosivut. Taitaa loppuvuosi olla aina verkkosivu-uudistusten aikaa. Viime vuonna oli sama asia pöydällä edellisessä työpaikassa.

Pimeästä syksystä huolimatta marraskuussa paistoi parina päivänä aurinko. Ehdin yhtenä aurinkoisena päivänä kameran kanssa työpaikan pihalle, ennen kuin aurinko hiipui horisonttiin. Tässä siis muutama kuva työpaikalta. Yläkuvassa rantasauna, alempana itse päärakennus.

Järvi oli jähmeänä jäästä ja aallot jo valmiina hyytymään. Ne olivat tehneet rantaan suomuja, joita aallot painoivat rantaan. Laiturin rappuset olivat saaneet kirkkaan kiiltävän jääpeitteen. Avantouintisuunnitelmat ovat elo-syyskuun jälkeen jääneet. Tuonne hyytävään veteen ei tekisi mieli mennä. Vähintään pitäisi olla villasukat, lapaset, pipo ja tietysti sauna odottamassa. En tiedä tohtisinko sittenkään.

Ehdimpä!

Aamuvaloa kylppärissä

Tosiaankin. Tarton Toomemäki on komeillut tuossa ensimmäisenä postauksena jo liian kauan. Sain siitä jo kommenttia ystävältä, joten nyt vipinää kinttuihin ja uusia juttuja kehiin! Tässä välissä on ehditty käydä jo Pariisissakin ja nyt ollaan jo jouluaskareissa. Palataan niihin kuitenkin myöhemmin ja kurkataan tällä kertaa meidän kylppäriin. Kuvat on otettu silloin, kun valoa vielä oli. Nyt niin valoissa kylpyhuoneessa on yhtä pimeää kuin kaikkialla muuallakin.

Kylpyhuoneen remontti meillä tehtiin viimeisenä. Oltiin pitkään jopa ilman lavuaaria, kun ei meinnannut sopivaa löytyä. Pieneen tilaan sen piti olla tarpeeksi iso, muttei saanut viedä kaikkea tilaa. Lisäksi säilytystilaa tarvittiin.

Pienestä koosta huolimatta kylppäriin saatiin mahtumaan kaikki oleellinen. Pesukonekin hankittiin normisyvyydeltään vähän pienempänä. Suihkuovi kääntyy näppärästi seinää vasten, joten se ei haittaa pyykkihommia. Suihkuksi valittiin iso sadevesisuihku, josta vesi tulee suoraan alaspäin. Suihkussa ei vesi siis roisku pesukoneelle.

Keittiön kaappien ja värien valitseminen kävi vielä helposti, mutta kylpyhuone tuntui erityisen vaikealta. Minkäänlaista visiota ei ollut, joten värien ja laattojen suunnittelu piti aloittaa aivan alusta. Alkuajatuksena oli jotain turkoosiin vivahtavaa laattaväriä, mutta lopulta päädyttiin valkoiseen. Isoa laattaa ja yhdellä seinällä peinempää. Aluksi pienempi laatta piti tulla ikkunaseinälle, jonne se mittausten mukaan ostettiin, mutta viime tingassa vaihdettiin vielä seinää. Onneksi laattaa oli tarpeeksi. Lattialla valittiin harmaa sävy, joka ensin kannettiin sisään ruskeana. Kannattaa tarkistaa laatat kaupassa, ettei tarvitse kantaa niitä edes takaisin kolmanteen kerrokseen värivirheen takia.

Värit ovat onnistuneet, vaikka valkoinen ja harmaa olivat kompromisseja. Muita väripäätöksiä kun ei saatu määräajassa tehtyä. Lopulta väriähän saa lisättyä pyyhkeillä ja matolla tarpeen mukaan. Ja onhan niitä shampoo- ja muita pulloja myös monenvärisinä.

Parasta kylppärissä on varmasti valo (tai muisto siitä) ja ikkunan takana oleva koivu. Siitä voi seurata vuodenaikoja ja lähipuiston lintu- ja oravavieraita. Aamuauringon lämmittäessä hampaidenpesukin tuntuu juhlalta. Sitä odotellessa:)

Syyslomamuistoja Tartton Toomemäeltä

Viime vuonna syyslomalla matkasimme Tarttoon. Ensin laivalla Tallinnaan ja siitä bussilla perille asti. Muistan sään olleen kirpakka ja aurinkoinen. Talvi teki tuloaan jo eteläiseen Viroonkin.

Löysin kuvatiedostosta kuvia Tartton Toomemäellä sijaitsevasta tuomiokirkon raunioista. Katedraalilta tuo melkein näyttää. Toomemäki on mielestäni yksi Tartton parhaita paikkoja. Sellainen ihana vehreä puisto, josta löytyy tällaisiakin historiallia jäännöksiä.

Tartton tuomiokirkkoa on aloitettu rakentamaan jo 1200-luvulla. 1600-luvulla se vaurioitui tulipalossa. Kesäisin kirkon torneihin pääsee kiipeämään näköalapaikoille. Kesällä raunioilla järjestetään kuulema myös konsertteja ja teatteriesityksiä. Me ihailimme vain korkeita seiniä ja kaarevia holvikaaria.

Tarttossa yövyimme hotelli Antoniuksessa, joka sijaitsi yliopistoa vastapäätä. Se oli oikein viihtyisä ja mukava hotelli. Huoneet oli sisustettu vanhan rakennuksen tyyliä kunnioittaen, ja seiniä ja kattoa koristivat vanhat hirret. Illalla kävimme hotellin ravintolassa syömässä. Hyvää oli, vaikka ehkä vähän liian fiiniä meidän makuun. Aamupalasta olen tainnut mainita aikaisemmin täällä.

Ensi viikolla olisi vuorossa meidän syysloma. Tälläkin kertaa matkaamme vanhaan eurooppalaiseen kaupunkiin. Siitä myöhemmin lisää!